Sirpa Vehmaisista
Olen Sirpa Vehmaisista, ensikertalainen valtuustossa ja seurakuntaneuvostossa. Ilkko herätti korostamaan avoimmuutta, luomakunnan viljelemistä ja varjelemista. Ovatko purkamiset, kerrostalot ja autot ilmastoteko ainutlaatuisessa kulttuuriympäristössä? Arvopohja muuttuu ja päätökset muuttuvat.
Jatkan työtä Linnainmaan seurakuntakeskuksen, hylättyjen leirikeskusten ja seurakuntatalojen päätöksiin ja toteutuksiin vaikuttamalla. Ovatko hylätyt ristit ja heitteille jätetyt rakennukset kristillisiä tekoja? Seurakunnan tarjoamat tilat mahdollistavat kohtaamisia kylissä, joihin kirkko palaa takaisin.
Ihmiset, nykyiset ja tulevat tarvitsevat toistensa kohtaamisia ja luontoyhteyden - Jumalan rakkauden ja turvan.
Meille on ojennettu rakkaus ja armo - muttei tuomiovaltaa. kohtaamisenkirkko.fi
Yhdessä tehden
- Huolehditaan toisistamme ja luonnosta, josta saamme elämänvoimaa
Sirpa Vehmaisista, kertoo ..
Seurakuntatyö kutsui voimakkaasti syksyllä 2022. Viimeisenä mahdollisena päivä ryhdyin ehdokkaaksi sekä yhteiseen kirkkovaltuustoon että Messukylän seurakuntaneuvostoon. Ihmeekseni pääsin läpi molemmissa - siitä lämmin kiitos äänestäjille. Olen saanut lähetyskäskyn puhua omilleni ihmisen ja luomakunnan yhteydestä. Esimerkkinä on Ilkon leirikeskus Kangasalla, jonne on suunniteltu neljä kerrostaloa ja sata autopaikkaa. Älkäämme tuhotko tuota luonnonkaunista ja jylhää paikkaa. Kaupunkiväestö tarvitsee luontoa, luomakuntaa hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi ja Luojamme kohtaamiseen.
Opiskellaan tästä konkreettisesti. Katso Tari Hahtela - Luontopuutteesta kohti luontoreseptiä, luento.
Vapaaehtoistyössä on ollut antoisaa olla mukana avittamasta suomalaisen nuorisosirkustoiminnan kehittymistä. Ensin Sorin Sirkuksessa vuosituhannen vaihteessa ja sittemmin Linnanmäen Sirkuskoulussa Helsingissä. Tehtäväni oli etsiä tiloja sekä rahoitusratkaisuja.
Oma kyläyhteisö tai kaupunginosa on ihmisille tärkeä kohtaamispaikka - tai voi olla. Tampereen Vehmainen Seura ry ja muut ympäröivät kylät ja kaupunginosat tekevät tätä mahdolliseksi parhaansa mukaan. Vehmaisissa saimme Kylätalon, Yhteisöpuutarhaa juhlittiin 29.8.2026, jolloin vietimme myös kylän 80-vuotisjuhlaa.
Kohtaamisen tarve kasvaa, kun väki vanhenee tai kun väki vaihtuu nuoriin perheisiin.
Mitä tapahtui Messukylän seurakunnassa - hylkääminen, heitteillejättö, skandaali - no ei sentään
Tarinaa taustalta
Kuinka avoimesti seurakuntavaalien ehdokaslistoja ja ohjelmia rakennetaan?
Viime vuoden puolella olin ehdokaskandidaattina Tampereen Messukylän Yhdistyneen seurakuntaväen ryhmässä. Kevättalvella ehdokaslistaa koottaessa osa meistä jätettiin sivuun, koska emme voineet allekirjoittaa listalle asetettuja ideologisia ehtoja avioliitosta. Meitä oli kolme ja yksi oli jo oma-aloitteisesti todennut lähtevänsä ryhmästä. Valitsija-yhdistystä koskevat päätökset tehtiin suljetuissa kokouksissa, joihin meistä ketään ei kutsuttu. Kun asia myöhemmin näytti selkiytyvän avoimempaan suuntaan, tilanne kääntyikin uudelleen – ilman että kukaan kysyi, keskusteli tai ilmoitti menettelyistä.
Toivon, että olemme ainoita, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Pelkään kuitenkin, että moni luottamushenkilö ja seurakuntalainen on törmännyt tilanteeseen, jossa julkisuudessa puhutaan yhtä ja käytännön päätöksenteossa toimitaan toisin – esimerkiksi konkreettisissa ympäristö- ja kiinteistöasioissa tai ideologisesti avioliittokäsityksessä.
Miten avoimuus toimii seurakunnan valmistelu- ja päätösprosesseissa? Seurakunnassa avoimuutta rajoittaa kulttuuri, jossa eri päätöstasojen keskusteluista ei voi puhua, vaikka laki velvoittaa salassapitoon vain henkilötietojen ja liikesalaisuuksien osalta – muu voi olla julkista. Olen kirkkovaltuutettuna törmännyt siihen, että yhteisen kirkkoneuvoston jäsen ei voi avata valtuutetulle neuvoston keskustelua, vaikka asia ei olisi salassa pidettävä. Seurakuntatyössä avoimuus ei tarkoita, että kaikkien pitäisi ajatella samoin. Se tarkoittaa, että päätökset tehdään näkyvästi, perustelut kerrotaan ääneen. Se tarkoittaa, että on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja valmisteluun ennen kuin lopulliset esitykset ja päätökset on tehty nuijankopautusten sarjana, jossa sisältömuutoksia näkee harvoin. Meillä on myös oikeus ja velvollisuus katua tehtyjä päätöksiä, jos olosuhteet tai muut seikat sitä vaativat.
Näiden koettelemusten jälkeen perustimme Juvan Antin kanssa uuden valitsijayhdistyksen, Kohtaamisen kirkon. Saimme mukaamme kaksi uutta ehdokasta Kärkimaan Juhan ja Vähämaan Kristiinan.
Kilpailu siitä, kuka on oikeaoppisin, kuulukoon kirkolliskokoukselle. Me paikalliset keskitymme siihen, mikä yhdistää: luomakunnan varjeleminen, vähäosaiset lähimmäiset ja seurakuntaelämän tuominen takaisin lähiöihin ja kyliin, turvallisiin ja tuttuihin kohtaamisiin.
Meille on ojennettu rakkaus ja armo – ei tuomiovaltaa.
Olemme haastajia, mutta toivomme voimaa ja siunausta vaalityöhön - kaikille ehdokkaille.
Sirpa Kuusela
Tampereen yhteinen kirkkovaltuusto, kirkkovaltuutettu
Messukylän seurakuntaneuvoston jäsen
Marraskuussa käydään seurakuntavaalit, ja Messukylässä on nyt tilaisuus rakentaa uutta. Kokoamme yhteen ihmisiä, joille seurakunta ei ole muutama keskus kaupungissa, vaan elävä osa kylää, kaupunginosaa ja lähiötä. Ryhmän nimi on Kohtaamisen kirkko, ja tämä kutsu on tarkoitettu laajasti kaikille messukyläläisille – ei vain mahdollisille ehdokkaille, vaan kenelle tahansa, jolle nämä asiat ovat tärkeitä.
Nämä asiat ovat meille tärkeitä. Miten varjelemme kristilliset arvot ja perinnön? Miten teemme sen niin, että arvostus ja kiinnostus kirkkoa kohtaan säilyy ja jopa kasvaa - ei ole Jumalan lakikirjasta se, että jäsenmäärämme auttamattomasti vähenee. Korostamme, että arkinen kohtaaminen oikean uskon tuputtamisen ja paasaamisen sijaan on vastaus.
Rakkaus ja armo kuuluvat kaikille. Emme voi allekirjoittaa tuomioita esimerkiksi avioliittoasiassa, koska tuomiovaltaa meille ei ole annettu. Kristillinen usko ja luonnon viljeleminen ja varjeleminen kuuluvat yhteen. Seurakunnan tulee näyttää esimerkkiä kestävissä valinnoissa – kiinteistöissä, maankäytössä ja arjen tavoissa – eikä vain puhua ympäristöstä, vaan elää sen mukaisesti.
Kaupunkiympäristöissä tulee varjella luontoa. Tiiviiden ja korkeiden kivikylien rakentaminen ei palvele ihmisiä eikä luomakuntaa. Tarvitsemme vihreää, tarvitsemme kasveja, tarvitsemme vettä - puhtaita vesistöjämme. Näitä meillä vielä on, huolehditaan niistä.
Seurakunta näkyy siellä, missä ihmiset asuvat. Toiminta on helposti keskittynyt jonnekin, moni ei löydä tietään tai rohkene tulla. Viedään seurakuntaa takaisin kyliin ja lähiöihin: pieniä kohtaamisia, tuttuja kasvoja, matalaa kynnystä osallistua siellä missä arki jo on – voimavarana myös vapaaehtoiset.
Tärkeä tavoite on Linnainmaan seurakuntakeskuksen säilyttäminen. Se on monelle nuorelle se paikka, jossa seurakunta on konkreettisesti läsnä myös lasten kerhoista vanhusten piireihin. Sen sulkeminen olisi askel poispäin paikallisuudesta, jota tässä ryhmässä ajamme.
Näiden teemojen äärellä emme ole yksin. Jos nämä ajatukset puhuttelevat myös sinua, ota yhteyttä – oli kyse sitten halusta asettua ehdolle, äänestää näiden teemojen puolesta tai vain olla mukana keskustelemassa ja paikallisessa työssä. Seurakunta, joka on lähellä, näkyy kylillä ja kantaa vastuuta luomakunnasta, rakentuu monen ihmisen yhteisestä panoksesta – ei vain ehdokaslistalta.
Mitä seurakunnissa päätetään ja miten?
Miten seurakunnassa päätetään tilojen rakentamisesta, käytöstä, vuokrauksesta, hautaamisesta, leirikeskuksista ja muusta. Näissä asioissa valmistelu ja esitys tehdään kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunnassa neuvotellen johtoryhmän kanssa. Merkittävät taloudelliset ratkaisut syntyvät samoja reittejä budjetteihin, tarpeen tullen kiertäen paikallisseurakuntien kautta.
Kiinteistötoimen esitykset menevät sieltä yhteiseen kirkkoneuvostoon ja sieltä tarvittavin osin valtuustoon. Valmistelun muutosesityksiä tulee harvoin.
Missä käydään valmistelevat keskustelut? Kuinka seurakuntalainen voi niihin osallistua omassa yhteisössään tai seurakunnassa? Haluatko sinä tulla vahvistamaan seurakuntalaisten asemaa?